tiistai 11. helmikuuta 2014

Besserwisser hissukan vaatteissa

Olen salailija. En yleensä ole se, joka avautuu asioistaan läheisille. Olen monta kertaa todennut, että avautumisia saa melkein aina katua. Jos vaikka koko homma kaatuu ennen aikojaan, sitä joutuu sitten selittelemään asiaa kaikille, joille typeryyksissään on siitä maininnut. Helpompi vaan pitää alusta asti matalaa profiilia.
En myöskään ole ihminen, joka ensitapaamisella paljastaisi todellisen luonteensa.

Kävin kerran ulkona tyypin kanssa, joka paljasti kuvitelleensa, ettei meillä olisi mitään puhuttavaa, koska olin vaikuttanut niin hissukalta. Tiedä sitten, oliko se iloinen yllätys vai täydellinen pettymys, kun en sitten ollutkaan ihan niin hissukka.
Tunnustan, annan monesti hissukan ensivaikutelman. Olin pienenä hirveän ujo ja vieläkin ajoittain epävarma, enkä vieraassa seurassa tykkää pitää itsestäni meteliä. Ahdistun myös tilanteissa, jossa joudun olemaan liikaa keskipisteenä. Lisäksi olen tarkkailijaluonne ja nautin suunnattomasti, kun saan seurata sivusta muiden tekemisiä. Kun ei itse ole liikaa esille, saa paljon enemmän tietoa irti muista. 
Mutta silti kukaan, joka tuntee minut paremmin, ei ikinä kutsuisi minua hissukaksi.
Itse asiassa pikkusiskoni tässä yhtenä päivänä rakastavaan tapaansa vertasi minua Sheldoniin, juuri siihen nimenomaiseen Rillit huurussa- Sheldoniin. Minulla kun on paha tapa olla mieltä asiasta kuin asiasta ja olla mielipiteissäni hyvinkin kärkäs.

Olen nimittäin kaappibesserwisser. Oikeastaan vähän sellainen wisser, joka on niin kaapissa, ettei tajua edes olevansa siellä. Tykkään hengailla itseäni älykkäämpien ihmisten seurassa ja vietän paljon aikaa tyyppien seurassa, joilla on mielipiteitä asioista ja jotka mielellään myös jakavat ne. Koska heidän seurassaan voin itsekin olla niin pain in the ass kuin ikinä haluan, unohdan helposti etteivät kaikki muut halua kuulla mielipiteitäni joka asiasta.
Olen idealisti ja tykkään kyseenalaistaa asioita, enkä aina muista, että kaikki muut eivät ole samanlaisia.
En pidä itseäni erityisen älykkäänä, vaikka en tyhmänäkään. Olen ihan keskivertofiksu, en tipan tippaa akateeminen, mutta yleissivistystä arvostava.
Kunnioitan kyllä myös muiden mielipiteitä ja myönnän olevani väärässä, kun sellainen tilanne kohdalle osuu, (mitä tapahtuu kyllä usein). Minusta vain on kiva tietää asioista, olla niistä jotain mieltä ja verrata sitten mielipiteitäni muiden kanssa. 
Tykkään siis myös kuunnella muiden mielipiteitä. En vain ehkä osaa itse olla tarpeeksi diplomaattinen ja siksi jotkut kuvittelevat, että haluan jyrätä heidät alleni tai että luulen olevani heitä fiksumpi.

Se, että se työpaikan hiljainen ja väritön hissukka, onkin yksityiselämässään katujyräbesserwisser, voi tietysti osoittautua järkytykseksi, eikä varmasti tarvitse sanoa, ettei niitä toisia treffejä sitten koskaan tullut.
Eipä sillä, että olisin asiasta niin pahoillani ollut. Varsinkin kun taisi olla oma vikani, kun ei ulkokuori vastannut sisusta.
Hmm, taidankin tällä kertaa jättää mielipiteeni sanomatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan suuresti mielipidettäsi, puolesta tai vastaan. Sana on vapaa, kiitos vaivannäöstäsi!