perjantai 1. marraskuuta 2013

Miksi?

Hassua, miten joitain asioita ei vain kehtaa sanoa ääneen. Tutuille ainakaan. Sitten sitä vain möläyttää asian jollekin juuri tapaamalleen ventovieraalle, kuin se olisi hyvinkin yleisesti tiedostettu fakta.
Minä kirjoitan.
Miksi sitä ei voisi sanoa ääneen?
Miksi edelleen suojelen ja peittelen kirjoittamista kuin salarakastajaa.
Miksi annan mieluummin ihmisten kuvitella, etten tee mitään, kuin paljastan totuuden?

En tiedä. En rehellisesti sanottuna tiedä.
Ja olen asiaa todellakin tullut pohtineeksi. Paljon.

Jonkinlaisena osasyynä lienee se, etten halua tulla leimatuksi haihattelijaksi, wannabe-taiteilijaksi.
Muiden mielipiteillä on merkitystä, myönnän sen, mutta vielä enemmän merkitystä on omalla mielipiteelläni.
Minä, yliopisto-opiskelija, olen ehkä yksi epäakateemisimmista ihmisistä ikinä. Paljon puhetta, hienoja sanoja, ylimielistä käyskentelyä pitkin kampusta. Se on maailma, josta saan allergiaa.
Minä arvostan konkreettisia asioita, harjoitustöitä ja työharjoittelua, pyykinpesua, tiskaamista, siivoamista. Tavallisia duunareita.
Olen kammottavan huono keskittymään luennoilla, liian tyhmä tenttimään ja liian laiska kahlaamaan läpi satoja sivuja asiaa, joka ei oikeastaan kiinnosta piirun vertaa.

Toisaalta olen myös oikeinkirjoitusnatsi, ikuinen kouluttautuja, ihminen, joka tykkää tietää asioita ja ottaa niistä selvää ja arvostaa koulutusta. En ole yhtään 'valitse ammatti ja pysy siinä' -tyyppiä, mutta silti haluaisin lyhyen koulutuksen ja paljon työharjoittelua. Haluaisin olla duunari yliopistotason tietämyksellä.
Vaadin itseltäni kaiken ja toisaalta en mitään.

Olen liian hankala, moniongelmainen ja kunnianhimoinen.
Toisaalta taas olen liian järkevä ja tavallinen.
En kuulu oikein mihinkään ja yritän koko ajan tehdä itsestäni roolia, jota esitän sen sijaan, että olisin vain.

Minä teen asioista liian monimutkaisia ja elämästä liian hankalaa.
Haluan olla enkä olla olevinani.
Kirjoitan, mutta olen tekevinäni muuta.

Ajattelen, kirjoitan luen ja otan selvää asioista.
Sitä on minun arkeni.
Kukaan vain ei tiedä sitä.
Vielä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostan suuresti mielipidettäsi, puolesta tai vastaan. Sana on vapaa, kiitos vaivannäöstäsi!